Työväenliikkeen kirjastossa keskusteltiin 14.10. Vasemmistolinkin kutsusta koulusta ja vallasta Vasemmistofoorumin tuottaman pamflettikirjan pohjalta. Keskustelua olivat alustamassa Vasemmistofoorumin Ruurik Holm, pamflettiin kirjoittanut tutkija Virpi Lehtinen, äidinkielen opettaja ja Vasemmistoliiton kouluselvityksen tekijä Aija Typpö sekä opettaja ja Helsingin opetuslautakunnan jäsen Pekka Buttler.

Ruurik Holm kertoi Vasemmistofoorumin julkaiseman pamfletin juurien olevan foorumin sähköpostilistalla keväällä syntyneessä kiihkeässä keskustelussa koulutuksesta ja kasvatuksesta. Tarve koulukeskustelulle oli, joten foorumi päätti toimia nopeasti. “Pamfletti on kirjoitettu kesällä, toimitettu elokuussa ja painettu syyskuussa”, Holm kuvaili.

Holmin mukaan pamfletin johtoajatuksena on, että perinteinen vasemmistolainen peruskoulun puolustaminen ei riitä. On kyettävä muotoilemaan uusia vasemmistolaisia tavoitteita koulutuksen tulevaisuudelle. Koulussa rakennetaan identiteettejä ja elämisen tapoja,
joten ei ole ollenkaan sama, millaisessa instituutiossa ihminen kasvaa aikuiseksi.

Koulu ja valta -pamfletin kirjoittajista löytyy sekä tutkijoita että omasta kokemuksestaan ammentavia opettajia. Huomiota herättää se, että pamfletti on kolmikielinen: suomen lisäksi siinä on artikkeleja ruotsiksi ja somaliksi.

Mielikuvitus ja vastarinta

Tutkija Virpi Lehtinen kirjoittaa pamfletissa vastarinnan mahdollisuudesta koulussa mielikuvituksen ja itseilmaisun kautta. Steiner-koululaisen vanhempana hän vertaili Steiner-pedagogiikan ja normiperuskoulun ominaisuuksia juuri oppijan luovuuden ja kokonaisvaltaisen ihmisyyden kehittämisen aloilla.

Lehtisen mukaan on selvää, ettei koulu ole irrallaan markkinaliberalistisista kehityskuluista. Elämäntapaideaalit annetaan koulun ulkopuolelta, ja vain tietynlainen lahjakkuus, erityisesti PISA-tutkimuksissa mitattava, on arvokasta.

Steiner-koulun vahvuudeksi hän lukee lapsen kokonaisvaltaisen ihmisyyden vaalimisen. Normiperuskoulusta on ilo hukassa ja lapsen ihmisyys ja aloitekyky pyritään tukahduttamaan. Itseilmaisu on se tukipiste, jonka kautta muuta oppimista Steiner-koulussa rakennetaan.

Lapsilähtöisyyden lisäksi Steiner-koulut ovat toisella tavalla yhteisöä kuin normiperuskoulut. Yhteinen toiminta tuo vanhemmat lähemmäksi koulumaailmaa ja antavat lapsille yhteistoiminnan malleja.

Kilpailu ja ulkoistamiset nakertavat kouluja

Äidinkielen opettajaksi keväällä valmistunut Aija Typpö esitteli tekemänsä Vasemmistoliiton koulukartoituksen tuloksia. Vasemmistoliitto kysyi opettajilta ja muulta kouluhenkilökunnalta kouluyhteisöjen ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista.

Ongelmiksi opettajat nostivat esimerkiksi henkilöstön puutteen ja ilmapiiriä huonontavan määräaikaisten opettajien keskinäisen kilpailun viroista. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaa tarvittaisiin kouluille lisää. Opetusryhmien pienentäminen on tärkeää monestakin syystä, joista yksi on turvallisemman opiskeluilmapiirin luominen.

Opettajia huolestutti myös kouluyhteisön hajoaminen iltapäiväkerhotoiminnan ulkoistamisen vuoksi. Itse opettajakuntaan kaivattiin lisää heterogeenisyyttä. Miehiä pitäisi olla opettajina enemmän, nyt opettajiksi tuntuu hakeutuvan erityisesti hiljaisia nuoria naisia.

Haastatellun opettajakunnan ajatuksiin kuului myös uskonnon opetuksen korvaaminen yleisellä ja kaikille yhteisellä elämänkatsomustiedolla. Tätä pidettiin tärkeänä eri taustoista tulevien oppilaiden keskinäisen ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden lisäämisen kannalta.

Tulosjohtaminen unohtaa oppijat

Pekka Buttler valotti koulujen tilannetta kaupunkipäättäjän näkökulmasta. Helsingissä on vajaat 200 koulua, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia: on pieniä, isoja, laaja-alaisia, erikoistuneita… Päätöksenteossa oppilaitokset kuitenkin ahdetaan samaan tulosjohtamisen muottiin.

Päätöksenteon liikkumavara on vähäinen ja lakimiehet pyörittävät kouluhallintoa. Tulosjohtaminen, mittausjohtaminen ja New Public Management jylläävät. Henkilöstön vaihtuvuus on suurta, vaikka kyseessä on ala, jossa jatkuvuus olisi tärkeää.

Koulujen vahtimestaripalvelut ulkoistettiin jokin aika sitten, ja se on johtanut kouluissa absurdeihin tilanteisiin, jossa koulussa työskentelevä vahtimestari/huoltomies saa tehdä aamupäiväisin vain tietynlaisia työtehtäviä ja iltapäivisin toisia.

Opetusryhmien koon pienentäminen on rahasta kiinni, ja raha on tärkein mittari koulujärjestelmässäkin. Opetusryhmien koon pienentäminen on Buttlerin mukaan tärkeää, koska pienemmillä ryhmillä on tasa-arvoistava vaikutus. Suuret ryhmät ovat vaarassa karata opettajien käsistä, eikä niissä pysty antamaan oppilaille erityishuomiota in situ.

Oppimista Steiner-kouluista

Alustusten jälkeen kuulijat pääsivät kommentoimaan ja kysymään lisää alustajilta. Ensiksi keskusteltiin siitä, miten peruskoulut voisivat ottaa oppia Steiner-koulujen hyviksi koetuista käytännöistä. Peruskoulutuksen opetussuunnitelma on salliva, jolloin jokaisella koululla, rehtorilla ja opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa sekä koulun fyysiseen ympäristöön että toimintoihin. Steiner-kouluissa parasta on yhteisöllisen toiminnan kokonaisvaltainen vaikutus, mikä on jokaisen kouluyhteisön saavutettavissa kasvatusideologiasta riippumatta.

Oleellista keskustelijoiden mielestä olisi välttää puhumista valtavirta-peruskoulusta ja hörhö-steiner-koulusta, vaan peruskoulunkin pitäisi kirjoittaa auki toimintansa taustalla oleva ideologia – Buttlerin ehdotus oli “materialistinen fordistinen pedagogiikka”.

Opettaja- vai oppijalähtöistä koulua?

Ruurik Holmin mielestä kouluyhteisössä ja opetuksessa on huomioitava sekä opettajien, oppilaiden että yhteiskunnan näkemykset. Koulu ja valta -pamfletin pyrkimyksenä ei ole ratkaista kaikkia koulun ongelmia kerralla, vaan tuoda esiin se, että kouluihin kohdistuu monenlaisia hallintapyrkimyksiä.

Pekka Buttler halusi muistuttaa, että opettajille tärkeää on toimeentulo ja työn mielekkyys. Koulujen kehittämisessä keskiössä on siis oltava oppilas, mutta haasteellista on se, miten ja kuka oppilaan edun määrittää.

Oppilaskuntatoiminta on tulossa kouluihin takaisin, mutta senkin osalta on vaarana, että oppilaat vain tulevat toteuttamaan aikuisten luomaa järjestelmää.

Tasapäistävä vai tasa-arvoistava peruskoulu?

Peruskoulua on kritisoitu oppilaiden tasapäistämisestä, jota voisi estää tasoryhmillä tai eliittikouluilla. Keskustelijoiden mielestä tällainen kehitys ei ole toivottavaa, koska lapsen koulumenestykseen ja ns. lahjakkuuteen vaikuttaa enemmänkin sosio-kulttuurinen asema – se, miten paljon kotona on mahdollisuuksia ja kiinnostusta tukea lapsen
koulunkäyntiä.

Yleisöstä kysyttiin, pitäisikö alustajien mielestä koulun olla paikka, johon lapset voivat vetäytyä kehittymään vai sitouttaa oppilaat yhteiskuntaan nuoresta pitäen. Virpi Lehtisen mielestä Steiner-kouluissa koulun ja yhteiskunnan välinen vastakkainasettelu on saatu purettua. Lapselle tulee oikea asenne oppimista kohtaan, koska taide- ja taitoaineissa on sama oivaltamisen rakenne kuin myöhemmässäkin oppimisessa ja vaikuttamisessa.

Keskustelijoiden mielestä suojatusta tukikohdasta on helppo lähteä ottamaan maailma haltuun. Paras vaihtoehto on koulu, joka toimii sekä turvasatamana että laukaisualustana.

Pänttäystä vai anarkiaa?

Lehtinen kaipaili peruskouluun enemmän anarkiaa. Nykyinen järjestelmä tukee auktoriteettipelkoa ja aloitekyvyttömyyttä. Oppimisen ilon ja oppilaiden onnellisuuden saavuttaminen edellyttäisi ulkoa opettelevan lähestymistavan purkamista.

Pänttäämisen sijasta kouluihin toivottiin anarkiaa ja kansalaisaktivismia. Aivottoman sääntöjen noudattamisen sijaan oppilaat saisivat itse määritellä tekemisensä. Hyvin perusteltu toiminta sallittaisiin.

Peruskoulu on muuttunut isänmaallis-konservatiivisesta markkinaliberaaliksi. Samalla rauhankasvatuksen keskiössä ei enää tarvita vaihtoehtoa talvisodalle, vaan laajempaa solidaarisuutta. Oppilaiden täytyy kuitenkin nykyään kilpailla yhteisen auktoriteettivihollisen sijaan toisiaan vastaan, mikä ei houkuttele solidaarisuuteen.

Rauhankasvatusta varten ei ole omaa oppiainetta. Aija Typön mielestä kouluselvityksessä ehdotettu yhteinen katsomusaine voisi sopia tähän hyvin.

Oppilaiden vaikutusmahdollisuudet omaan ympäristöönsä nähtiin tärkeänä etenkin toisella asteella. Osallistuminen sitouttaisi oppilaita kouluyhteisöön. Oppilaat kaipaavat aitoa vaikuttamista, eivät näennäistä kuulemisjärjestelmää.

Koulun tulevaisuus

Tilaisuuden lopuksi kaikilta alustajilta kysyttiin heidän näkemyksiään koulutusjärjestelmän tulevaisuudesta.

Virpi Lehtinen toivoo taideaineille suurempaa roolia; myös siksi, että niissä sosio-ekonomisella taustalla on vähemmän merkitystä. Koulujärjestelmä 15 vuoden kuluttua olisi nykyistä anarkistisempi.

Aija Typpö yhtyy koulukyselyn tuloksiin ja toivoo tulevaisuuden kouluihin pienempiä opetusryhmiä, riittävästi terveydenhuoltohenkilökuntaa, riippumatonta iltapäivätoimintaa, kiusaamisen, syrjäytymisen ja rasismin estämistä sekä ilmaisia terveellisiä välipaloja.

Ruurik Holm voisi poistaa oppilaiden keskinäisen kilpailun luopumalla arvosanajärjestelmästä. Tärkeintä olisi kuitenkin hoitaa koulujen resurssit kuntoon.

Pekka Buttler kaipaa kouluille nykyistä selvästi autonomisempaa asemaa, eikä jatkuvaa kilpailuun perustuvaa arvottamista keskinäiseen paremmuusjärjestykseen niin oppilaiden, opettajien, rehtoreiden, koulujen kuin kaupunkienkin osalta. Buttler toivoo enemmän työrauhaa kouluihin niin, että annettaisiin yhteisöjen tarkastella ja arvioida uudistuksia esimerkiksi oppilaiden läpäisyaikojen verran ennen kuin uusia uudistuksia ruvetaan tekemään.