Osallistuin viikko sitten viikonloppuna Tukholmassa järjestettyyn Sosialistiseen foorumiin. Jokavuotisiin “vasemmiston kokoontumisajoihin” osallistui tälläkin kertaa useita tuhansia ihmisiä: sosialidemokraatteja, vasemmistopuolueen toimijoita ja erilaisten ei-puoluepoliittisten ryhmien, kuten solidaarisuusverkostojen ja laitavasemmistolaisten fraktioiden, aktiiveja. Tapahtuma muistuttaa monella tapaa sosiaalifoorumia sillä erotuksella, että kaikki osallistuvat tahot ovat joko julkivasemmistolaisia tai eivät ainakaan vierasta osallistumista julkivasemmistolaiseen tapahtumaan. Sosialistisen foorumin virallisia järjestäjiä olivat Ruotsin ammattiliittojen keskusjärjestö LO:n Tukholman aluejärjestö ja työväen sivistysjärjestö ABF:n Tukholman paikallisjärjestö.
Keskustelutilaisuuksia oli yhden lauantaipäivän aikana kuutisenkymmentä ja teemat vaihtelivat Iranin tilanteesta ruotsalaisten lähipalvelujen puolustamiseen. Erityisenä painopisteenä oli kuitenkin se, kuinka vasemmisto ottaa itselleen takaisin aloitteen ennen seuraavia parlamenttivaaleja ja kuinka sosialidemokraatit, vasemmistopuolue ja ympäristöpuolue luovat keskenään toimivan “punavihreän allianssin”.