Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat vasemmiston perinteisiä arvoja. Niitä – esimerkiksi työn ja hyvinvoinnin jakamista – pitää tarkastella ja vaatia myös globaalisti. Ympäristön kestävyys asettaa rajat ihmiskunnan elämäntavalle ja kulutukselle. Elinolojen parantaminen globaalissa etelässä yhtä aikaa ympäristöstä huolehtimisen kanssa edellyttävät, että ”ylikuluttava luokka” leikkaa kulutustaan.
Usko teknologian kehitykseen ei riitä vastaukseksi ilmastonmuutokseen. Nopein ja tehokkain tapa on leikata kulutusta rikkaassa pohjoisessa. Ympäristön kantokyky asettaa rajat myös sille, kuinka paljon köyhempien elintason kohottaminen voi perustua kasvulle. Siksi olemassa olevaa vaurautta pitää jakaa uudelleen. Nyt rikkain 85 % globaalista varallisuudesta on rikkaimman 10 % hallinnassa ja maailman väestön köyhempi puolisko omistaa varallisuudesta vain prosentin. Äärimmäisessä köyhyydessä elää 1,4 miljardia ihmistä eli alle 1,25 dollarilla päivässä, ja lähes puolet maailman 6,6 miljardista ihmisestä elää alle 2,50 dollarilla päivässä.
Uusjakoa varten vaaditaan sekä ajattelutavan että elämäntavan muutosta. Haasteena on saada uusi ajattelu läpi sekä vasemmiston että muiden poliittisten ryhmien parissa. Politiikassa on murrettava talousfundamentalismin hegemonia ja oikeudenmukaisuus on palautettava argumenttina päivittäiseen poliittiseen päätöksentekoon.
Ympäristö ja talous -työryhmän opintopiiri: Kooste syksystä 2009 (pdf)