Vasemmistopolitiikan uudistamiseen tarvitaan jatkuvasti uusia ideoita ja toimintatapoja. Erityisen kipeästi niitä tarvitaan nyt kirvelevän vaalitappion jälkeen. Seuraaviin vaaleihin on vajaa kaksi vuotta aikaa, joten poliittiselle toiminnalle on nyt tilaa ilman, että vaalityö imee kaiken toimintaenergian. SSS-hallituksen myötä suomalainen yhteiskunta on myös tekemässä suurta käännöstä, joka tulee luomaan tilaisuuksia monenlaiselle uudelle toiminnalle.
Kapitalismin ansioksi luetaan monessa historiallisessa tarkastelussase, että se on taitava sulattamaan sitä kritisoivat tai vastustavat liikkeet itseensä. Vallankumousjohtajan kuva muuttuu T-paitatuotteeksi, punk ja rap kapinasta kaupallisiksi nuorisokulttuureiksi. Emansipatoriset liikkeet feminismistä vähemmistöjen oikeuksia ajaviin liikkeisiin ovat usein vaarassa typistyä kokonaisvaltaisesta systeemikritiikistä ajamaan oman ryhmänsä aseman parantamista kuluttajakansalaisina vallitsevassa järjestyksessä.
Sama voinee myös toimia toisin päin: mitä kapitalismikriittiset liikkeet voivat oppia alati muotoaan muuttavalta ja kriiseistään aina uudessa muodossa nousevalta kapitalismin kulttuurilta?
Tätä voisi pohtia pitempäänkin, mutta nostan tässä esille yhden SSS-hallituksen ohjelmassakin mainitun käsitteen, nimittäin kokeilukulttuurin. 2010-luvun kapitalismin hypetetyin ilmiö ovat startup-yrittäjät, jotka paiskivat töitä pitkiä vuorokausia toteuttaakseen prototyypin ideastaan, saadakseen prototyypille rahoitusta bisnesenkeliltä tai julkiselta sektorilta ja lopulta, jos oikein hyvin käy, myydäkseen startupinsa globaalille jättiyhtiölle, jotta se ei kilpailisi jättiyhtiön omaa tuotetta vastaan.
Kokeilukulttuuri on syklistä. Tulee olla rohkeutta kokeilla ennakkoluulottomasti hullujakin ideoita ja toisaalta rohkeutta luopua riittävän nopeasti niistä ideoista, jotka eivät toimi. Usein jälkimmäinen vaatii vielä enemmän kanttia kuin edellinen.
Mitä kokeilukulttuuri voisi tarkoittaa poliittisessa liikkeessä? Millainen on politiikan startup? Nuorsuomalaisia voisi tietyssä mielessä pitää politiikan varhaisena startupina: kun suosiota ja läpimurtoa eduskuntaan ei tullut riittävän nopeasti, projekti korjattiin pois ja puuhahenkilöt siirtyivät tekemään muuta. Poliittisen startupin ei kuitenkaan tarvitse olla uusi puolue. Myös pienempiä eritasoisia ideoita tulisi synnyttää, testata ja palautteen perusteella jalostaa tai hylätä. Verkko ja sosiaalinen media antavat välitöntä ja mitattavaa palautetta siitä, mikä toimii.
Poliittinen startup voi olla vaikkapa uusi verkkolehti, kampanja, festivaali, aktio, blogi, facebook-sivu tai vaikka uudenlainen kommunikointitapa tai -väline. Politiikan startup-yrittäjiä taas voivat olla mitkä tahansa vapaamuotoiset tai muodolliset ryhmät vasemmistopuolueen ja -liikkeen sisältä tai laitamilta. Vasemmistoliike edistyy kokeilemalla uusia tapoja haastaa hegemonista ajattelua, ja oppimalla kokeilujen tuloksista nopeasti. Toimivat kokeilut taas voidaan parhaimmillaan jalostaa valtakunnallisesti pyöritettäviksi kampanjoiksi tai uusiksi toimintatavoiksi.
Rahaa isojen kokeilujen pyörittämiseen ei tietenkään ole, mutta usein hyvissä kokeiluissa onkin kyse hyvästä ideasta yhdistettynä innostukseen, sitkeyteen ja riittävään määrään vapaaehtoistyötä. Verkkoympäristö antaa mahdollisuuden tehdä monia asioita kustannuksitta tai ainakin halvalla. Isompi raha on tarpeen vasta, jos toimivaa ideaa halutaan skaalata isommaksi. Kokeilukulttuurissa puoluejohdolta tai puoluetoimistolta ei tarvitse kysyä lupaa poliittisten startupien synnyttämiseen – sen sijaan näiltä tarvitaan kyllä rohkeutta tarttua toimiviin ideoihin ja rohkeutta nostaa niitä valtakunnan tasolle.
Pientä rahaa erilaisiin kokeiluihin voi löytyä esimerkiksi puolueosastoilta. Vasemmistolinkki on avoin kokeilukulttuurille ja valmis perustamaan politiikan startupeja tai auttamaan rahoituksen haalimisessa. Nyt on aika kokeilla uutta.
Perttu Iso-Markku
Kirjoittaja on Vasemmistolinkki ry:n puheenjohtaja