Vasemmistolinkin, Kallion Vasemmistoliiton ja Kansan Sivistystyön Liiton perustulotyöpaja keräsi kuutisenkymmentä osanottajaa pohtimaan vasemmistolaista perustulomallia lauantaina 27. maaliskuuta. Perustulotyöpajan ohjelma koostui luennosta, paneelikeskustelusta ja työryhmistä. Keskustelua alustivat Jouko Kajanoja, Eekku Aromaa, Katri Immonen, Jukka Peltokoski, Pertti Honkanen ja Erkki Laukkanen.
Keskustelua herättivät erityisesti konkreettisten ja utopististen perustulomallien välinen suhde. Onko perustulo mahdollista kapitalistisessa talouskasvun yhteiskunnassa vai tarvitaanko kokonaan uudenlainen yhteiskunnallinen viitekehys? Entä millainen olisi realistinen tie kohti perustuloa?
Punavihreä perustulomalli
Perustulotyöpajan aluksi kuultiin Jouko Kajanojan moniulotteinen alustus perustulon käsitteestä, erilaisista perustulomalleista sekä perustulon suhteesta kansalaispalkkaan, ansiotyöhön, koulutukseen ja sosiaalityöhön. Kajanoja painotti perustulon olevan kaikkea muuta kuin ongelmaton uudistus. Perustulon mahdollisiksi kipupisteiksi Kajanoja määritteli syrjäytymisen vaaran ja työmarkkinoiden mahdollisen kahtia jakautumisen kahden kerroksen väkeen. Myös liian alhainen perustulo olisi ongelmallinen. Toisaalta Kajanoja näki perustulon kuitenkin erääksi viime vuosikymmenien tärkeimmäksi sosiaaliseksi innovaatioksi, joka sisältää myös laajamittaisempia yhteiskunnallisia tulevaisuudennäkymiä.
Perustulon Kajanoja hahmotti kaukaisena mutta silti asteittain saavutettavissa olevana uudistuksena. Kajanojan mukaan perustulon tulisi olla riittävän suuri, noin 1000-1200 euroa kuukautta kohden. Lisäksi perustulouudistus tulisi toteuttaa todennäköisesti koko Euroopan unionin alueella. Perustulo tulisikin Kajanojan mukaan nähdä osana vaihtoehtoista tulevaisuudenvisiota, jossa pyritään kohtuulliseen elintasoon ja ekologiseen elämäntapaan.
Kajanojan mukaan tällä hetkellä suomalaisessa sosiaalipolitiikassa kuljetaan kuitenkin poispäin perustulosta. Esimerkiksi perusturvan taso on jäänyt jälkeen ansiosidonnaisista tukimuodoista, tarveharkinta ja muut kontrollimuodot ovat lisääntyneet ja sosiaalinen työllistäminen on vähäistä. Kehityksen suunta pitäisi saada käännettyä.
Kajanojan ratkaisuehdotus on edetä pienin mutta määrätietoisin askelin kohti perustuloa perusturvaa parantamalla ja kontrolleja vähentämällä. Myös ansiosidonnaisesta turvasta tulisi pitää kiinni, vaikkakin perusturvaa tulisi tasokorottaa suhteessa ansioturvaan. Ansiosidonnaista turvaa tulisi myös parantaa lyhytaikaisten työsuhteiden osalta sekä mahdollisesti laajentaa se koskemaan kaikkia palkansaajia Norjan mallin mukaisesti.
Kajanojan laskelmien mukaan Tanskan ja Ruotsin veroasteella Suomella olisi käytettävissä noin kymmenen miljardia euroa enemmän rahaa sosiaalipolitiikkaan. Panostukset sosiaalipolitiikkaan ovat kuitenkin kiinni poliittisesta tahdosta.
Kajanojan mukaan perustulon kehittämisen rinnalla tulisi samanaikaisesti parantaa radikaalisti työllistymis- ja osallistumismahdollisuuksia. Lisäksi tarvittaisiin laajamittaista kansalaiskeskustelua oikeanlaisesta ja kattavasta perustulosta, siihen liittyvistä ongelmista sekä tulevasta yhteiskunnasta.
Paneelikeskustelu
Kajanojan vetämään paneelikeskusteluun ottivat osaa Kelan tutkija Pertti Honkanen, opiskelija ja HYY:n hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava Katri Immonen, tutkija ja verkkolehti Megafonin toimittaja Jukka Peltokoski, Vihreiden perustulotyöryhmän jäsen Eekku Aromaa sekä SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen.
Eekku Aromaa kertoi Vihreiden parhaillaan hiovan perustulomallinsa reunoja muun muassa indeksitarkastuksen ja maahanmuuttajien aseman suhteen. Vihreiden vuonna 2007 esittämässä perustulomallissa maksettaisiin 440 euroa jokaiselle kansalaiselle. Eläkeläisille maksettaisiin perustulon lisäksi eläketuloa, jolloin eläkeläiset saisivat pienimmillään noin 600 euroa kuukaudessa. Aromaa kuitenkin painotti, ettei perustulo ratkaisi kaikkia yhteiskunnallisia ongelmia. Kyse on lähinnä tulonjaon välineestä, eikä perustuloa tulisi siksi nähdä toteutumattomien toiveiden tynnyrinä.
Katri Immonen lähestyi perustuloa sukupuolen näkökulmasta. Immosen mukaan nykyinen universaali sosiaaliturva on rakennettu pitkälti kokopäiväistä työtä tekevän miehen normin ympärille, ja muu sosiaaliturva on tätä normia paikkaavaa. Työttömyys ja äitiys ovat esimerkiksi poikkeuksia normaalitilasta. Naisten vapautuminen on tapahtunut paljolti palkkatyön puitteissa. Perustulo voisi kuitenkin lisätä kotityötä tekevien, lähinnä naisten, autonomiaa. Valtion tulisi kuitenkin taata kattava julkisten palvelujen verkosto lastenhoidosta alkaen, jotta perustulo voisi laajentaa vapauden piiriä.
Jukka Peltokoski lähestyi perustuloa köyhyyden ja rikkauden käsitteillä. Perustulo vähentäisi köyhyyttä ja kyseenalaistaisi kapitalismiin sisäänrakennettua pelolla hallitsemista. Peltokosken visioissa perustulo tukisi vertaistuotantoa ja osuuskuntapohjaista työn organisointia. Yksityisomistuksen suosimisen sijaan tulisi ylipäänsä luoda yhteisvarallisuutta, jolloin suurin osa ihmisistä voisi omistaa yhdessä enemmän kuin yksinään.
Erkki Laukkanen pohti perustulon ja ammattiyhdistysliikkeen ongelmallista suhdetta. Perustulosta voisi olla ay-liikkeelle sekä hyötyä että haittaa. Ay-liike pelkää perustulon yhtäältä edesauttavan matalapalkkaisten alojen leviämistä sekä toisaalta vievän pohjaa kolmikantaiselta sopimusyhteiskunnalta. Perustulon sinänsä ei silti yksioikoisesti pitäisi olla ongelma ay-liikkeelle. Kysymys koskee näkökulmaa, mistä käsin perustuloa lähestytään. Laukkasen mukaan perustulon yhteydessä tulisi puhua myös minimipalkasta.
Laukkanen muistutti, ettei Suomi ole ratifioinut Euroopan unionin sosiaalisen peruskirjan artiklaa, jossa työntekijälle määritetään kuuluvaksi ”kohtuullinen palkka”, jona voidaan pitää noin kuuttakymmentä prosenttia maan keskipalkasta. Kohtuullinen palkka olisi näin Suomessa 1500 euroa kuukaudessa, jonka alle jää Suomessa kymmenen prosenttia palkansaajista. Laukkanen piti tärkeänä myös koulutukseen ja ammattitutkintoihin panostamista, sillä ammatillisesti eriytymätön koulutus on yksi suurimmista syistä työttömyyteen.
Työryhmätyöskentelyn satoa
Paneelikeskustelua seuranneissa työryhmissä pohdittiin perustuloverkoston perustamista sekä perustulon ja palkkatyön suhdetta. Perustulon ympärille päätettiin perustaa ainakin internetissä toimiva verkosto tutkimusta, keskustelua, tiedon jakamista ja kampanjointia varten. Myös infopankin kasaamista perustulosta pohdittiin.
Kaiken kaikkiaan perustulotyöpaja tarjosi hyvän alustan tuleville keskusteluille sekä loi edellytyksiä konkreettisille jatkoprojekteille.