Teksti: Laura Koskinen ja Elina Turunen
Tilaisuuden avasi Vasemmistoliiton ympäristötyöryhmän puheenjohtaja Pentti Tiusanen. Hän kertoi, että tilaisuus haluttiin järjestää, koska Durbanin joulukuinen ilmastokokous on eräänlainen välikokous, ja siksi on oleellisempaa keskittyä Rion kesäkuiseen huippukokoukseen. Tilaisuudessa haluttiin pohtia köyhyyden poistamisen erityiskysymystä: 20 vuotta sitten Riossa lupailtiin paljon, mutta lupauksia ei ole pidetty.
Ei hallitus–oppositio-kysymys
Eduskunnan terveiset toi ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Martti Korhonen. Hän pohti, miten tähän globaaliin hankkeeseen saataisiin kaikki mukaan – miten elinvoima ja kehitys turvataan sekä kehittyvissä että kehittyneissä maissa. Korhonen iloitsi siitä, että Suomen eduskunta on sitoutunut kestävään kehitykseen koko kuluneen 20 vuoden ajan, eikä asioista olla tehty hallitus–oppositio-kysymystä.
Korhonen kaipasi kokonaisvaltaisempaa näkemystä. Vielä 1990-luvulla Suomessa oli arviointijärjestelmä, jonka avulla ympäristökysymyksistä oli kokonaisvaltainen kuva. Arviointijärjestelmästä kuitenkin luovuttiin, mikä on johtanut koordinaation puutteeseen ja ikäviin esimerkkeihin mm. kaivosalalta.
Korhonen toivoi, että Rion kokouksesta päästään keskustelemaan eduskunnan suuressa salissa parin viikon kuluttua.
Hetki on nyt
Ympäristöministeri Ville Niinistö murehti Rion kokousvalmisteluiden viivästymistä. Hienoa prosessissa on mahdollisuus nähdä asiat kokonaisuutena, yhdistää isoja globaaleja kysymyksiä. Yksi konkreettisista vaatimuksista on YK:n ympäristöohjelman aseman kohottaminen erityisjärjestö UNEOksi, jotta ympäristöasioiden toimeenpano parantuisi.
Niinistön mukaan oleellista on keskittyä resurssitehokkuuteen ja kestävän kehityksen ja monimuotoisuuden mittareiden laadintaan. Millennium Development Goals –tavoitteita arvioidaan 2015, ja hyvä tavoite Riossa olisi päättää, että ne jatkuisivat Sustainable Development Goals -tavoitteina, joissa resurssitehokuus ja uudet mittarit olisivat mukana. Valmistelutyöhön on keskityttävä juuri nyt, ei vasta kesäkuussa.
Ihmiskunnan venäläinen ruletti
Professori Heikki Patomäki Helsingin yliopistosta esitteli ajatuksen globaalista päästöverosta. Malli sisältäisi myös globaalin rahaston. Vain uudella, entisten mekanismien päälle lätkäistävällä päästöverolla saataisiin riittävät päästövähennykset. Kioton sopimus ja siihen liittyvät järjestelmät voivat ratkaista vain murto-osan päästövähennyksistä.
Patomäen mukaan ihmiskunta pelaa nyt venäläistä rulettia ilmastonmuutoksen kanssa. Globaalia kasvua on pystyttävä säätelemään. Globaali päästövero aloitettaisiin halukkaiden kesken, esimerkiksi 20–30 maata riittäisi alkuun, kuten toimittiin kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisessa ja maamiinasopimuksessa. Päästökaupparegiimiä ei Patomäen mielestä tarvitse purkaa ja uusi vero tulisi entisten verojen lisäksi.
Uusi vero olisi todella vallankumouksellinen: tällä hetkellä ei ole yhtäkään globaalia tai edes EU:n laajuista veroa, nyt vain valtioilla on verotusoikeus. Mallia uuteen veromalliin voitaisiin hakea kehitteillä olevasta valuutanvaihtoverosta.
Naiset kestävän kehityksen keskiössä
Professori Helena Ranta Helsingin yliopistosta toi keskusteluun tasa-arvonäkökulman. Köyhistä 70 % on naisia, ja ruokaturvan heikkeneminen osuu pahiten juuri naisiin. Toisaalta naisten kautta on myös suuret mahdollisuudet tilanteen parantamiseen, koska naiset tekevät perheen kulutuspäätökset sekä kehittyvissä että kehittyneissä maissa.
Ruoka- ja muiden kulutusvalintojen sekä esimerkiksi puiden istutuksen tyyppisen ruohonjuuritason toiminnan avulla luonnonvarojen kulutusta ja ilmastonmuutosta voidaan hillitä. Rannan mukaan naisten informointi kulutuspäätösten ympäristövaikutuksista on merkittävä kysymys, ja siinä Suomi voisi tukea kehitysmaiden naisia.
Ranta muistutti myös, että kehittyneiden maiden on tehtävä uhrauksia, koska olemme rikkaampia kuin koskaan ennen.
Kyynisyys pitää voittaa
Tilaisuudessa kuultiin kommentit myös ympäristöjärjestöjen edustajilta. Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius linjasi neljä mahdollisuutta suhtautua tämänhetkiseen luonnonvarojen kulutukseen: 1) Vähennetään väkeä 2) Hankitaan enemmän maapalloja 3) Vähennetään päästöjä tai 4) Uskotaan, että koko kohu on humpuukia. Stranius huomautti, ettei talouskasvun ja luonnonvarojen kulutuksen irtikytkennässä ole tapahtunut edistystä. Riosta Stranius odottaa sopimusta sukupuuttoaallon pysäyttämisestä, ekologisen velan maksusta kehitysmaille, jatkoa luonnonvarojen käyttösopimukselle ja tavoitetta hiilineutraaliudesta vuonna 2050.
Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristönsuojelupäällikkö Jouni Nissinen ihmetteli, miksi talouden on ylipäätään oltava mukana kestävän kehityksen kolmiossa. Hän kuitenkin huomautti, että mikäli toiminta on kestävää sekä sosiaalisesti että ympäristön näkökulmasta, on se sitä myös taloudellisesti. Nissinen mainitsi joidenkin kehitysmaiden olevan sitä mieltä, että puhe vihreästä taloudesta on unohdettava ja palattava Rion vuoden 1992 tavoitteisiin. Nissinen huomautti, ettei ratkaisuja ehkä saada ilman kohtuutalouden ideaa.
Toni Haapanen Maan ystävistä halusi kyseenalaistaa kehityksen käsitteen: on mietittävä sen merkitystä perinpohjaisesti tai luovuttava siitä kokonaan. Maailman köyhimmät eivät mitenkään voi saavuttaa rikkaimman viidenneksen elintasoa, koska talouskasvun ja luonnonvarojen kulutuksen irtikytkennästä ei ole näyttöä. Rion diskurssiin sisältyy Haapasen mukaan vahva talouden tuottavuus. Hän epäili, uskalletaanko Riossa kajota rakenteisiin. Haapanen muistutti myös paikallis- ja alkuperäiskansojen oikeuksista vaikuttaa heitä koskeviin asioihin.
Greenpeacen ohjelmajohtaja Tapio Laakson mielestä nyt olisi voitettava kyynisyys, eikä asetettava eri keinoja vastakkain, kaikkia keinoja tarvitaan. Pitkän aikavälin tavoitteiden sijaan Laakso haluaisi keskittyä esim. seuraavien kahteen eduskuntakauteen. Mitä konkreettista on tapahduttava sinä aikana? Laakso ehdottaa metsäkadon lopettamista vuoteen 2020 mennessä, sitovia sääntöjä yritysten toimintaan ja tiekarttaa kohti 100 % uusiutuvaa energiataloutta. Laakso huomautti, ettei Suomen neuvotteluasema ole järin vahva samaan aikaan, kun Suomen valtion omistaman Arctia Shippingin Shellille vuokraamat jäänmurtajat mahdollistavat öljynporauksen herkillä arktisilla merialueilla.
Onko Rio oikea paikka talouden suitsimiseen?
Lopuksi Sauli Rouhinen Vasemmistoliiton ympäristötyöryhmästä kokosi tilaisuuden antia. Hänkin toivoi Suomelta kunnianhimoa tavoitteiden suhteen. Kansallinen keskustelu on tärkeää. Rouhisen mukaan finanssitalous alkaa olla tiensä päässä, häiriköiden sekä reaalitaloutta että luonnontaloutta, mutta oikea aika ja paikka talouden perimmäisten ongelmien ratkaisemiseen ei ehkä sittenkään ole kesäkuussa Riossa.