Valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittinen selonteko oli ilahduttava, yllättävän rohkea. Se herätti minussa kaksi kriittistä kysymystä.
Toista eli konkreettista toimeenpanoa Helsingin Sanomat käsittelee (yllättävän ja ilahduttavan) pätevästi 21.10.09 pääkirjoituksessaan. Ylevät sanat eivät riitä. On myös puhuttava konkreettisesti toimeenpanosta ja sen edellyttämästä uudesta arkipäivästä.
Toinen on liian vähälle huomiolle jäänyt sosiaalinen näkökohta. Energian (vähäpäästöisen) saatavuus ja liikkumisen mahdollisuudet ovat yksittäisen kansalaisen toimeentuloturvaa ja arkipäivän elinmahdollisuuksia. Energian käyttömahdollisuudet tulevat jakautumaan epätasa-arvoisesti, jos politiikan painopiste on liiaksi markkinahinnoittelumekanismeissa ja käyttöön kohdistuvilla ympäristöveroissa. Niitäkin tarvitaan, mutta ilman muita toimenpiteitä haitat kohdistuvat erityisesti köyhyydessä eläville, joista suuri osa asuu ilmastonmuutoksen myötä heikkenevillä alueilla. Sosiaali- ja ympäristöpolitiikan on kuljettava enemmän käsi kädessä kuin ne tekevät valtioneuvoston selonteossa. Tarvitaan uudenlaista radikaalia ja sosiaalista ympäristöpolitiikkaa.