Hallitusohjelmaneuvottelujen suvantovaiheessa mieleeni tuli yhteisöllisyyttä käsitelleeseen väitöskirjaani sisältynyt arvio 1995 hallitusohjelmaneuvottelusta. Esitin arvion havainnollistaakseni yhteisöllisistä ratkaisuista käytävän keskustelun (sen puutteen) merkitystä.
Näin kirjoitin: ”Väitettä havainnollistaa kertomus nykyisen eli keväällä 1995 työnsä aloittaneen Paavo Lipposen hallituksen ohjelmaneuvotteluista. Niiden keskeinen linjaus oli suuntautua nopeaan ja tarkasti määriteltyyn valtiontalouden tasapainotukseen. Hallituksen toinen keskeinen linjaus oli olla nostamatta veroastetta. Kysymys hyvinvointivaltion laajuudesta väikkyy verotusastetta koskevan keskustelun takana. Linjaratkaisuista seuraa hyvinvointivaltion purkamista.”
Silloinen ratkaisu betonoi uusliberalismin jatkumisen nousukauden oloissa eli suhteellisen köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvun sekä heikkenemistä ja markkinoistumista julkisissa palveluissa. Ratkaisu tehtiin heti hallitusohjelmaneuvottelujen aluksi. Se nielaistiin ilman varsinaista vääntöä asiasta. Myöhemmin on julkisuudessa kerrottu, että ratkaisua valmisteltiin Paavo Lipposen ja Iiro Viinasen välisin keskusteluin jo porvarihallituksen aikana ennen vaaleja.
Se, että vastaava operaatio ei onnistunut 2011, johtuu varmaan eniten vaalien protestiluonteesta. Suhteellisen köyhyyden lisäämisen, tuloerojen kasvattamisen ja julkisten palvelujen rapauttamisen linjalle ei enää tullut riittävää parlamentaarista tukea.
Kertomus on rohkaiseva. Uusliberalismin eteneminen tökkii. Ehkä edessä on uusi aika eikä vanhan jatko.
Jouko Kajanoja