Vasemmistolinkillä on Vasemmiston listoilla yhdeksan ehdokasta kuntavaaleissa 2017:
238 Pedro Aibeo (sit.) s. 1979, Architect and civil engineer, cultural activist Alppiharju |
258 Merja Helle |
276 Antti Kauppinen |
293 Jarkko Lampuoti |
302 Petra Malin |
330 Milla Pyykkönen |
344 Anu Suoranta |
348 Klaus Tuurala |
350 Elina Vainikainen |
Miksi vaalikoneeseen ei saa vastata englanniksi?
Vasemmistoliiton listoilla Helsingissä sitoutumattomana ehdokkaana oleva Pedro Aibeo joutui ongelmiin vaalikonetta täyttäessään – Yle poisti hänen videonsa vaalikoneesta, koska se oli tehty englanniksi.
Helsingissä pitkään asunut Aibeo ei puhu suomea eikä ruotsia. Hän, kuten tuhannet muut helsinkiläiset, on äänioikeutettu ja vaalikelpoinen, vaikkei puhu maamme virallisia kieliä.
– It is very important that we include the growing minority in Helsinki. Especially in a time when Helsinki government – for the first time – is sending out voting rights information in 16 different languages. And also especially in a time when Yle is frequently publishing articles in English and even making talk shows in English, Aibeo kommentoi.
Aibeo laati videonsa uusiksi lukien paperista suomenkielisiä käännöksiä vaaliteemoistaan.
Aibeota vaalityössä auttava helsinkiläinen Vasemmistoliiton puolueosasto Vasemmistolinkki ry pahoittelee Ylen joustamattomuutta kielikysymyksessä.
– Koko ajan kasvava Helsinki on yhä kosmopoliittisempi kaupunki. Kaupungissamme voi nykyään mainiosti asua, elää ja tehdä töitä osaamatta suomea tai ruotsia, koska suurin piirtein kaikki helsinkiläiset puhuvat ainakin jonkin verran englantia. On vanhakantaista luoda englannin kielellä tässä kaupungissa toimeen tuleville ylimääräisiä rakenteellisia esteitä demokraattiseen prosessiin osallistumiseen, Vasemmistolinkin puheenjohtaja Perttu Iso-Markku sanoi.
Iso-Markun mielestä tulevaisuudessa myös kaupungin hallinnon on entistä paremmin pohdittava, miten ne kaupunkilaiset, jotka viestivät paremmin englanniksi kuin perinteisillä kotimaisilla kielillä, voidaan osallistaa kaupungin päätöksentekoon.
Parempaa johtamista Helsinkiin, mutta miten?
Helsingin johtamisjärjestelmää ollaan uusimassa. Paraikaa Vasemmistoliiton valtuustoryhmä pohtii, mitä mieltä aiheesta pitäisi olla. Pohdinnan tueksi järjestettiin avoin keskustelutilaisuus, jossa alustajina olivat ex-apulaispormestari Sirkka-Liisa Virtanen Tampereelta ja yhdyskuntalautakunnan ex-puheenjohtaja Hanna Sarkkinen Oulusta.
Valtuustoryhmän on annettava lausunto johtamisjärjestelmästä 4.6. mennessä, eli tässä on vielä pari päivää aikaa pohtia ja antaa valtuutetuille vinkkejä ja näkemyksiä. Johtamisen jaosto kokoontuu seuraavan kerran kesäkuun puolivälissä, ja syksyllä mahdollisesti alkaa jo jonkinnäköiset neuvottelut aiheesta. Uusi johtamisjärjestelmä olisi tarkoitus ottaa käyttöön seuraavien kuntavaalien jälkeen 2017. [Read more…]
Politiikka on vapauden taidetta – Heikki Patomäki, nro 42
Vasemmistolinkillä on oma ehdokas eduskuntavaaleissa: Heikki Patomäki. Heikki on 52-vuotias maailmanpolitiikan professori, yhteiskuntatieteilijä ja kansalaisaktivisti. Heikki on mm. ollut perustamassa kansainvälistä Attacia ja toiminut Suomen Attacin puheenjohtajana.
Vasemmistolinkkiin (ja samalla Vasemmistoliittoon) Heikki liittyi edellisten eduskuntavaalien alla 2011. Hän oli ehdolla myös Euroopan parlamentin vaaleissa viime vuonna. Vasemmistoliitossa Heikki toimii puoluevaltuuston jäsenenä ja maailmanpoliittisen työryhmän puheenjohtajana.
Yksi tärkeä poliittinen kysymys Heikille on tieteen ja yliopiston asema. Heikki ja muut yliopistolaiset ehdokkaat kampanjoivat torstaina 16.4. kampuksilla – tule tapaamaan! Teemat ovat: Riippumaton ja vapaa tutkimus ja opetus on turvattava! Järkeä ja demokratiaa hallintaan! Lainsäädäntö ja rahoitus kuntoon! Riittävä opintotuki ja maksuton koulutus kaikille!
Heikki on tuottelias yhteiskunnallinen kirjoittaja. Tänä vuonna julkaistiin Suomen talouspolitiikan tulevaisuus: teoriasta käytäntöön (2015), aiemmin mm. Tulevaisuuden politiikkaa (2013), Eurokriisin anatomia (2012, pokkari 2013) ja Uusliberalismi Suomessa (2007).
Eduskunnassa Heikki aikoo lopettaa:
- suomalaisten kurjistamisen säästöjen, leikkausten ja yksityistämisen kautta
- työehtojen polkemisen ja eriarvoistamisen
- erillisen pääoma- ja ansiotulojen verotuksen
- veroparatiisitoiminnan
- ekologisesti vastuuttoman talouspolitiikan
- Saksan peesaamisen EU-politiikassa
- EU:n muuttamisen perinteiseksi sotilaalliseksi suurvallaksi
- Yhdysvaltain ja EU:n vapaakauppasopimuksen
Heikin muutosvisioon kuuluu:
- toteutetaan laaja julkisten investointien ohjelma – 7 miljardia lisäeuroa vuodessa; taitetaan julkinen velkaantuminen lisäämällä kestävää sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kasvua
- parannetaan varhaiskasvatuksen, peruskoulun, ammattikoulutuksen ja yliopistojen rahoitusta kutakin sadoilla miljoonilla euroilla vuodessa
- tuetaan täystyöllisyystavoitetta työtakuulla ja aktiivisella työllistämis- ja uudelleenkoulutusohjelmalla – näihin sijoitetaan noin puoli miljardia euroa vuodessa
- toteutetaan perustulo kahdessa vaiheessa niin, että lisäkustannukset verrattuna nykyiseen järjestelmään jäävät muutamaan sataan miljoonaan euroon vuodessa
- edistetään siirtymistä kestävään, uusiutuvaan ja hajautettuun energiatalouteen; kehitetään uusiutuvan energian teknologioita ja tehdään niistä osa Suomen suhteellista etua maailmantaloudessa; luovutaan vaiheittain ydinvoimasta
- toteutetaan rakenteellisia uudistuksia, joiden tarkoitus on edistää paitsi talouden dynamiikkaa niin ihmisten hyvinvointia ja demokratiaa
- aletaan valmistella uutta yliopistolakia, joka perustuu tieteen ja taiteen vapauden, demokratian ja sivistyksen arvoille nykyisen markkinalogiikan ja yhtiöhierarkian sijaan.
- lisätään kansanäänestysten käyttöä
- ajetaan globaalia kasvihuonepäästöveroa
- tehdään Suomen ulkopolitiikasta uudelleen esimerkki maailmalle
Tutustu tarkemmin Heikkiin ja hänen tavoitteisiinsa: patomaki.fi
Vasemmistolinkin vuosikokous: Vasemmiston parannettava sisäistä tiedotusta ja valmistautumista
Vasemmistolinkin vuosikokous otti kantaa:
Vasemmistolinkin vuosikokous: Vasemmiston parannettava sisäistä tiedotusta ja valmistautumista
Kehysriihifarssi on jatkunut nyt kaksi viikkoa. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä hallitus lopulta päätti ja mitä vaikutuksia päätöksillä on. Vasemmistoliiton jäsenet ja kannattajat ovat olleet järkyttyneitä sieltä täältä tihkuvista uutisista.
Me ruohonjuuritason toimijat tarvitsemme perusteluita sille, miksi Vasemmisto on ollut mukana tekemässä kaikkein rikkaimpia hyödyttäviä päätöksiä. Tarvitsemme nopeaa, avointa ja rehellistä tiedottamista, jotta voimme keskustella toreilla ja sosiaalisessa mediassa epätietoisten ja vihaisten kannattajien kanssa.
[Read more…]
Metropolia luodaten
Vasemmistoliinkki tovereineen järjesti uudenlaista metropolipolitiikkaa luotaavan seminaarin Pasilan Allianssi-talolla lauantaina 10.3.2012. Alustajina seminaarissa olivat Tero Toivanen (kirjoittaja, Megafoni ja Arjen radikaalit), Eetu Viren (kirjoittaja, Uudet barbaarit -verkkojulkaisu), Silvia Modig (kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu) ja Peter Fredriksson(tulosaluejohtaja, HSY). Alustajien lisäksi paikalla oli parikymmentä kuulijaa ja innokasta keskustelijaa.
Metropolia ja kaupunkipolitiikkaa lähestyttiin seminaaripuheissa erityisesti metropolityöläisen näkökulmasta. Keskeisiksi teemoiksi nousivat tieto- ja palvelutyöläisten tarvitsemat erilaiset palvelut ja uudenlainen sosiaalipolitiikka mukaan lukien perustulo, ekologiset haasteet, asuminen, metropolin vapaa tila ja aika sekä verkostot niin kaupunkien välillä, niiden sisällä kuin asukkaidenkin kesken.
Tero Toivanen käsitteli avauspuheenvuorossaan kapitalismin kriisien heijastumista kaupunkien kehitykseen. Finanssijärjestelmän uudistamisella, investoinneilla, lainoilla ja kaupunkitilan muokkaamisella pyritään usein välttämään tai ainakin lykkäämään kriisin syntymistä. Esimerkiksi aiemmista murrosvaiheista Toivanen nosti 1800-luvun puolivälissä tapahtuneen Pariisin hausmannisaation, joka kulminoitui kulutukseen ja nautintoihin kutsuvien suurten bulevardien rakentamiseen. Pariisissa ylhäältä määrätyn kaupunkitilan muokkauksen vastaliikkeeksi nousi Pariisin kommuuni, joka pyrki valtaamaan kaupunkitilaa takaisin porvarilliselta elämäntavalta. Nykypäivänä vastaavanlaista kaupunkitilan muokkausta suurten investointien avulla tehdään erityisesti kolmannen maailman nousevissa metropoleissa. Vastavoimia voidaan Toivasen mukaan nähdä ainakin yliopisto- ja Occupy-liikkeissä.
Myös tieto- ja palveluintensiivisen metropolin kehittyminen voidaan nähdä eräänlaisena vastaliikkeenä. Metropolista on tullut tietoyhteiskunnan ”tehdas”, joka keskittyy nimenomaan immateriaaliseen ja luovaan tuotantoon. Työn prekarisaatio ja siirtolaisvirrat voidaan nähdä osin positiivisena liikkeenä, kun työläiset pakenevat palkkatyön ikeestä metropolin tilaan tekemään työtä vapaammin ja enemmän omilla ehdoillaan. Luovuutta ja uusia innovaatioita yritetään toki myös kaupallistaa. Pitkälti tehdastyöväestön vaatimuksista rakentuneet nyky-yhteiskunnan palvelut ja normit eivät enää vastaa metropolityöläisen tarpeita tai elämäntapaa. Tärkeimmiksi tämän hetken metropolikeskustelun aiheiksi Toivonen nostikin perustulon, ekologiset haasteet ja kaupunkidemokratian.
Eetu Viren jatkoi Toivasen ajatuskulkuja metropolin työn ja tilan luonteesta ja painotti niin kaupunkien kuin metropolityöläisyyden verkostomaisuutta. Nykypäivän ja tulevaisuuden metropolit eivät sijaitse enää jokien ja rautateiden vaan tietoverkkojen varsilla toimien samalla niiden solmukohtina. Metropolit muodostavat ylikansallisia verkostoja ja nousevat kansallisvaltioita tärkeämmiksi haastaen myös perinteisen kansalaisuuden idean. Kaupunkien sisälle muodostuu omanlaisiaan hierarkioita, jotka tulevat merkittävämmiksi kuin erot keskusten ja periferioiden välillä; metropolityöläiset jakautuvat kahden kerroksen väkeen huippuasiantuntijoiksi ja likaisen työn tekijöiksi.
Metropolityön luonne on erilainen kuin teollisen työn eikä sitä voi erottaa työn tekijästä. Metropolissa myös matalapalkka-alojen työntekijöiltä ja siirtotyöläisiltä edellytetään uudenlaisia kykyjä, joita ilman urbaanissa ympäristössä on mahdotonta tulla toimeen. Metropolityöläisen täytyy pystyä sopeutumaan alati muuttuvaan ympäristöön, vaihtuviin ärsykkeisiin ja erilaisiin ihmisiin. On myös kyettävä hoitamaan montaa erilaista tehtävää yhtä aikaa ja pärjättävä ilman tukiverkostoa.
Yksilöllisten taitojen korostumisesta huolimatta metropolityöläiset ovat Virenin mukaan pikemminkin verkostoja kuin yksilöitä, siksi tieto- ja palvelutyöläisten tarpeet, vaatimukset ja oikeudetkaan eivät voi perustua yksilön erottamiseen ryhmästä. Esimerkiksi perustulon tulee olla kollektiivinen ja riippumaton yksilösuorituksista vastapainona yksilön vastuuttamiselle. Muita metropoliympäristössä keskeisiä palveluita ovat toimiva asuminen ja liikenne, kulttuuripalvelut, terveydenhuolto ja vapaat työtilat.
Muun muassa Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan ja Oranssi Asunnot Oy:n hallituksen jäsen sekä Vaahteramäki ry:n puheenjohtaja Silvia Modig keskittyi puheenvuorossaan erityisesti asumiseen ja rakentamiseen metropoliympäristössä. Kaupungissa asuminen on kohtuuttoman kallista ja kustannusten nousuun pitäisi puuttua esimerkiksi ryhmärakentamisella sekä erityisesti kaupungin omalla asuntotuotannolla. Ekologinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen asuntotuotanto on ensisijaista sekä ihmisten että luonnon hyvinvoinnin takaamiseksi. Kaupungeissa tukalassa asemassa ovat varsinkin itsensä työllistävät pienyrittäjät ja yksinasuvat. Erityisesti pienituloisia tukevia uudenlaisia ratkaisuja kuten kommuuniasumista ja muunneltavia asuntoja, osakuntia ja sosiaalista luototusta pitäisi kehittää. Kun kaikki rahat ja henkiset resurssit eivät mene asumiskustannuksista huolehtimiseen, luovuus pääsee helpommin valloilleen.
Modig puhui myös kaupunkitilan vapauttamisesta ja lähidemokratian lisäämisestä. Kaupungin pitäisi tarjota vapaata työtilaa (esim. maksuton internet) ja ilmaisia kokoustiloja, jotta työtä olisi mahdollista tehdä itsenäisesti sekä riippumattomana ja järjestäytyminen olisi helpompaa. Ihmisten pitäisi itse päästä vaikuttamaan asumisen ja metropolin kehitykseen esimerkiksi kaupunginosapaneeleissa; paikallisten yhdistysten integroiminen päätöksentekoon ja palveluntuotantoon tuottaisi hedelmällisempää kaupunkikehitystä kuin suuriin yksiköihin keskittäminen. Modigin mukaan myös kaupunkitilan muutos pitää hyväksyä: arvokiinteistöjen kuten Postitalon tai perinteisten instituutioiden kuten kirjavarastona toimivien kirjastojen suojelussa ei välttämättä ole järkeä, jos tilat eivät sovellu käyttöön ja metropolin asukkaiden tarpeisiin. Uudenlaista metropolia ei rakenneta pelkkiä seiniä suojelemalla.
Seminaarin viimeinen puhuja Peter Fredriksson esitteli metropolialueen ja eri ministeriöiden yhteistä kaupunki-innovaatiohanketta (www.kaupunki-innovaatiot.fi). Metropolialueen kehitykseen liittyen Fredriksson painotti sitä, miten suuret rakenteelliset ja ajatusmaailmojen muutokset voivat tapahtua vain silloin, kun muutoksen ikkuna on auki. Seminaarin keskustelut antavat viitteitä siitä, että kaupunkipolitiikassa muutoksen mahdollisuus olisi avautumassa ja sitä Vasemmiston pitäisi osata hyödyntää. Fredriksson kehotti myös pohtimaan, mikä todellisuudessa on se uusi metropolityöläisten ryhmä, joka muutoksen voisi saada aikaan ja muistutti että muuttuvina aikoina kannattaa kuunnella nimenomaan edelläkävijöitä.
Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Sampo Villanen veti seminaarin lopuksi keskustelun tunnelmia yhteen. Vasemmistolaisen politiikan kannalta keskeisiksi teemoiksi nousivat kehittyminen verkostokaupungiksi, jossa keskustan merkitys pienenee ja ihmiset liikkuvat ensisijaisesti omalla asuinalueellaan; kollektiiviset vaatimukset ja tarpeet yksilöiden korostamisen sijaan; kaupungin vapaa tila ja aika jotka voidaan nähdä osana tulonjakoa; lähidemokratian lisääminen esimerkiksi kaupunginosabudjetoinnin kautta ja muutoksen mahdollisuuksiin tarttuminen.
Alustusten synnyttämä keskustelu oli innostunutta ja liikkui ruohonjuuritason ideoista kauniisiin utopioihin. Yksi suuri haaste Vasemmistolle onkin, miten haihattelusta ja unelmista päästään todellisiin, konkreettisiin vaatimuksiin ja muutosehdotuksiin. Ideoita ja uskoa kehityksen mahdollisuuksiin ainakin riittää.
Heikki Patomäki: Kriisi voi avata uusia toimintamahdollisuuksia
Maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki alusti uudesta kirjastaan Eurokriisin anatomia Vasemmistolinkin vuosikokouksessa.
Kirja ilmestyi juuri samana päivänä Into-kustannuksen kautta. Patomäki kertoi, että kirjan taustalla oli pohdinta, joka oli alkanut jo aiemmin mutta jota vauhditti erityisesti globaali rahoitusmarkkinakriisi 2008. Kriisi ei ole päättynyt vieläkään, ja todennäköistä on, että tämä ns. Kreikan kysymyksenä arkisessa puheessamme tunnettu kysymys jatkunee vielä hyvänkin aikaa.
Patomäki avasi keskustelua toteamalla sen, että ennusteet rahoitusmarkkinoilla vaikuttavat lopputulokseen sitä lähtökohtaisesti muuntaen. Hän esitti vertauksen Skyllasta ja Kharybdiksesta, noista kahdesta antiikin Kreikan tarustojen hirviöstä Messinansalmen rannoilla. Kharybdis imaisi laivat vesipyörteeseen ja pirstoi ne palasiksi, Skyllalla taas oli kuusi koiranpäätä, joilla se söi miehistöt laivoista.
Patomäki totesi, että nykyajan Kharybdis on EU:n sisällä voimistuva velkadeflaatio ja legitimaatiokriisi. Skylla taas on Suomessakin viime aikoina voimistunut kapeakatseinen nationalismi, joka syö miehistön. Patomäki totesi, että ajatus siitä, että markkinat hoitavat asiat tasapainoon ei toimi. Hänen mukaansa täydellistä ennakkotietämystä tai markkinoiden tasapainopistettä ei ole olemassa, joten ”markkinoiden” toiminnot perustuvat ennalta käsin annettujen mekaanisten kriteerien ja monikerroksisten ennakointien yhteisvaikutuksiin eikä mystisiin ”markkinavoimiin”.
Patomäki pyöritteli puheessaan vaihtoehtona eräänlaista EU:n rahastoveroa, jota kerättäisiin EU:lle. Tällaisiin suunnitelmiin ei kuitenkaan sisälly mainintoja demokratiasta ja esimerkiksi EMV sisältää paljon erittäin kyseenalaisia ”valtio valtioissa” -mekanismeja, joilla EMV suojattaisiin juridisesti vastuuvapaaksi toimijaksi. Tätä ei Vasemmistoliitto voi olla hyväksymässä.
Patomäki esitti Euroopan integraatiolle kolme erilaista skenaariota. Nykyinen politiikka jatkuu ja taloudellinen yhdentyminen syvenee, jolloin markkinakurimekanismit muodostuvat ensisijaisiksi. Tälle ennusteelle Patomäki antoi huonon arvion. Toisessa skenaariossa liittovaltiokehitys jatkuu ja muodostuu eräänlainen sosiaalidemokraattinen liittovaltio, joka kuitenkin saattaa kaatua. Mitä lyhytnäköisempi tai eurokeskeisempi tämän uuden liittovaltion itseymmärrys olisi, sitä luultavammin Patomäki katsoo sen muuntuvan osaksi globaalin poliittisen talouden ristiriitoja tuossa omassa pragmatismissaan.
Kolmanneksi mahdolliseksi skenaarioksi Patomäki esitteli ”habermasilaisen vision” kosmopoliittisesta EU:sta, joka ajaisi demokraattisia ja sosiaalisia tavoitteita maailmanlaajuisesti pyrkimättä erillisyyteen. Näin se ei sortuisi sitä sisältäpäin tuhoavaan itsekkääseen eurokeskeisyyteen.
Patomäki myös peräänkuulutti institutionaalista oppimista. Hän nosti esimerkiksi Saksan velkajärjestelyiden historian ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen. Mahdottomat reunaehdot ensimmäisen maailmansodan jälkeen olivat osaltaan nostamassa Hitleriä valtaan Weimarin tasavallan henkisillä raunioilla. Toisen maailmansodan jälkeiset velkajärjestelyt 1953 olivat mahdollisine maksuohjelmineen ja kokonaisvaltaisine hahmotuksineen auttamassa Saksan talousihmeen syntymisessä (”Wirtschaftswunder”). Saksa maksoi viimeiset velat pois 2010.
Patomäki muistutti myös Suomessa itsepintaisesti noudatettavan talouspolitiikan itsekkyydestä. Viennille perustuva taloutemme tuottaa ylijäämää meille mutta vie sen joltain toiselta pois. Voisimmeko pohtia ajoittaisia alijäämiä valtiollisesti, jotta emme olisi pelkästään ”voittaja” vaan jakaisimme taakka, jonka joku muu joka tapauksessa joutuu maksamaan? Kaikki raha kun on Patomäen muistutuksen mukaan aina myös ymmärrettävissä velkasuhteena ja velkasuhteisiin liittyy aina häpeäntuotanto oleellisena velanmaksussa kiinnipitävänä elementtinä.
Patomäki kertoi lopuksi vaihtoehdosta kurinalaistavalle uusliberalismille. Hän kehittelee kirjassaan eräänlaista ”globaalikeynesiläisyyttä”, jossa taloutta elvytettäisiin ja purettaisiin ”finansialisaatiota”. Tällä käsitteellä Patomäki kuvailee prosessia, jossa rahoitusmarkkinat, rahoituslaitokset ja eliitit kontrolloivat yhä enenevässä määrin taloudellisia prosesseja sekä talouspoliittisia päätöksiä. Finansialisaatio vaikuttaa tulonjakoon, yritysten käyttäytymiseen ja talouspolitiikkaan. Patomäki kytkee kirjassaan finansialisaation kuluttajuuden ja tuotettujen tarpeiden yhteyteen.
Sekularisoituvissa yhteiskunnissa ja valtion roolin kaventuessa vastauksena olemassaolon kysymyksiin löytyy toivon ja onnellisuuden lähteeksi kuluttaminen. Tälle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoja, jotka lähtevät elämän sisäisen konteksteihin sisältyviin merkityksellistämisiin. Patomäen alustus oli ajatuksia herättävä ja se viritti laajan keskustelun aiheesta. Keskustelu jätti tunteen siitä, että muutos on edelleen mahdollinen ja että kriisi voi olla uusia toimintatapoja avaa asia, eikä pelkkä yhden vaihtoehdon politiikan legitimoija.
Vasemmistolinkin vuosikokous 15.2.
Vasemmistolinkki ry:n kevätkokous pidetään ke 15.2.2011 klo 18 alkaen Helsingissä, Ravintola Dublinerin takahuoneessa (Kaivopiha, Mannerheimintie 5). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, muun muassa valitaan järjestölle uusi hallitus. Kokous onkin uusille toimijoille hyvä paikka tulla mukaan toimintaan! Kokoukseen saa osallistua, vaikkei olisikaan Vasemmistolinkin jäsen. Tervetuloa!
Kokouksen aluksi professori Heikki Patomäki alustaa talouskriisistä ja julkisen talouden leikkauksista. Patomäeltä on juuri ilmestynyt kirja Eurokriisin anatomia, jota saa myös ostaa tilaisuudessa kirjoittajalta itseltään.
Vasemmistolinkki järjestää palvelutorin Espoon Tapiolassa
Vasemmistolinkki järjestää palvelutorin Espoon Tapiolassa lauantaina 21.5. klo 11-14. Mukaamme tulevat myös Espoon vasemmiston jäsenet. Toivomme että mahdollisimman moni uusi vastaliittynyt Uudenmaan vasemmiston jäsen pääsisi osallistumaan ja tutustumaan palvelutorin ideaan. Tarjoilemme espoolaisille ainakin kahvia ja kirjoja, ehkä keksimme myös muuta.
Tervetuloa mukaan!
Mikä on palvelutori?
Vasemmistolinkin järjestämillä palvelutoreilla näytetään omalla esimerkillä miten hyvä asia yhteiskunnan julkiset palvelut ovat ja siinä samassa esitellään myös Vasemmiston toimintaa. Palvelutoreilla on yleensä tarjolla kahvia, makeisia, esitteitä sekä monesti myös kansanedustajia tai kaupunginvaltuutettuja kuuntelemassa kaupunkilaisten näkemyksiä ja ideoita paremmasta maailmasta. Vasemmistolinkin järjestämillä palvelutoreilla on lisäksi tarjolla kirjojen vaihtopiste sekä aina joskus pyörän korjauspalvelu. Tuo vanha kirjasi ja ota uusi tilalle. Teltat on yleensä vilkkaasti liikennöidyissä paikoissa jotta mahdollisimman moni kiinnostunut löytää paikalle. Kaikki ovat tervetulleita ja toivottuja vierailijoita.