Helsingin toiseksi suurin Vasemmistoliiton osasto Vasemmistolinkki esittää Veronika Honkasaloa ehdolle puolueen varapuheenjohtajaksi. Esitys tehtiin yksimielisesti osaston kokouksessa 22.2.2016.
Vasemmistoliiton toiminta on uudistunut Helsingissä vahvasti viime vuosina ja jäsenmäärä ja kannatus on kasvanut merkittävästi. Valtuutettuna ja valtuustoryhmän puheenjohtajana Honkasalo on ollut keskeisellä paikalla vauhdittamassa uusia tekemisen ja viestinnän tapoja. Tätä uudistumista ja kasvujohteisuutta tarvitaan myös Vasemmistoliiton valtakunnalliseen politiikkaan.
Hallituksen leikkauspolitiikka kohdistuu erityisesti naisiin. Samaan aikaan rasismi ja naisviha nostavat Suomessa päätään. Vasemmistolinkin mielestä vaikea tilanne avaa myös uusia mahdollisuuksia feministiselle ja antirasistiselle politiikalle. Siksi puoluejohtoon tarvitaan Honkasaloa, joka on poliittisen kentän näkyvimpiä toimijoita näissä kysymyksissä.
Osaston puheenjohtajaksi valittiin Perttu Iso-Markku. Varapuheenjohtajaksi valittiin Laura Koskinen ja toimikuntaan Ilkka Levä, Veera Minkin, Marika Hyvärinen, Jenni Uljas, Lyyli Hupaniittu, Aaron Kallinen, Jarkko Kallio, Riitta Matilainen (varalla), Frans Nybäck (varalla), Sini Pentikäinen (varalla) ja Teemu Kaskela (varalla). Kasassa on taas hyvä joukkue!
Helsingin Sanomien julkaiseman kyselyn mukaan suomalaisista merkittävä osa ei tiedä edes mitkä puolueet muodostavat maamme hallituksen. Tiedon ja ymmärryksen puute ja sitä kuvastaen alhaiseksi jäänyt äänestysprosentti syksyn kuntavaaleissa ovat seurausta suunnanmuutoksesta opetussuunnitelmienkin tasolla. Opetus ja koululaitos korostavat kilpailuyhteiskunnassa pärjäämistä samalla kun koulutuksen yhteiskuntatietoisuus on ajettu järjestelmällisesti alas.
Tervetuloa tasa-arvoiseen järjestöön! Kansalaisjärjestöjen tärkein resurssi ovat aktiiviset ihmiset. Vapaaehtoisten jaksamisesta ja palkitsemisesta huolehditaan monissa järjestöissä entistä enemmän. Pitäisikö järjestöissä kiinnittää huomiota myös vapaaehtoisten tasa-arvoon? Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Mitä järjestö voi hyötyä tasa-arvotyöstä? Ja ennen kaikkea, miten järjestöissä voidaan tarttua tasa-arvo-ongelmiin tehokkaasti?
KULTTUURIVIHKOT 1/2011 on ilmestynyt ja lehden teemana on lama. Artikkelieita löytyy muun muassa ryysyköyhälistön paluusta (kasvavat luokkaerot, leipäjonot ja massatyöttömyys enteilevät pahaa, tutkija Jouko Karjalainen kertoo suomalaisen köyhyyden kasvoista), uudesta poliittisesta retoriikasta (tutkija Anu Kantolan mukaan 1990-luvun jälkeinen politiikka on keskittynyt elinkeinoelämän ja keskiluokan tarpeisiin, pystyykö vasemmisto tarjoamaan muutosta?), prekariaatin puheesta (“Työ pätkii, ihminen ei.”, ätkätyöläinen Marjukka Erttola kertoo elämästään), lamatulkinoista (Risto ja Julma-Henri kertovat molemmat omalla tavallaan siitä, mistä EU-Suomessa ei voi puhua: lamasta, köyhyydestä ja luokkayhteiskunnasta, Anna-Mari Kajánin essee), kadonneiden lampaiden kodista (tamperelainen päiväkeskus Musta Lammas huolehtii asunnottomista ja syrjäytetyistä ja suomalaisen miehisyyden kriisistä (Joensuun kaupunginteatterin Kullervo-näytelmän ohjannut Perttu Leinonen murentaa Kullervon edustaman maskuliinisuuden palasiksi).
Keskustelutilaisuus